Tanssia

Veitsen terällä
tanssia
pieni hento kaunis
olematon aurinko
paistaa
häikäisee

minä vihaan tanssimista

ei se suju
ei onnistu
tasapaino heittää
ja jalkapohjat haavoilla

veitsen terällä
minä tanssin

Sairauteni

Tuska on kotini
ja kipu arkeani
ahdistus on vieraani
ja masennus minua.

En maailman tuulia pelkää
pelkään maailmaa
miten se solmuja luo sisälleni
joita kukaan ei osaa avata.

Pelkään tuskaa,
jota kukaan ei osaa viedä pois.

Pelkään

Minulle sateenkaaret eivät näyttäydy
ja auringonpaiste on kylmä
minun maailmassa on pimeää
mutta kaamosmasennus on vierasta
saatan keskellä kauneinta kesää
vaipua monimutkaiseen sairauteen
ja syyspimeällä hyppiä riemusta ja onnesta
voi tulla päivä
etten uskalla mennä minnekkään
sillä minä pelkään
pelkään todella paljon ~ ~

Hivelee käsivarttani

Oletko koskaan ajatellut,
miten kuolema hivelee käsivarttani..
Se leikkii ihokarvoillani,
oikaisee luomien ohi..
Se suutelee kylmää ihoani,
pyytää luokseen..

Oletko koskaan ajatellut,
miten kuolema yrittää viedä 

ainutkertaisen elämäni?

Rautakärkikengät!!

minust piti tulla mitä vaan
polkuani en valinnut
minu pitäs olla jo vaikka mitä

halusin prinsessakengät
sain painavat rautakärkikengät

nyt vasta tajuan
en prinsessakengillä
ois koskaan pärjännytkään

Ahdistus toimii paristoilla

Se on minun tarina
ei kenenkään muun
ei minun valinta
mutta se on elämä
jonka minä sain.

On se joskus ihan kiva
hetken verran vain
kun ahdistus käy
ostamassa paristoja
että jaksaa
minua kiusata aina vain.

Tällä kertaa
se osti ladattavat paristot
ettei tarvitse lähteä
pitkäksi aikaa luotani pois
että voi kiusata minua
aina ja ikuisesti vain.

Epäonnistuminen

Nää epäonnistumiset
syö minua sisältä
särkee ja tuhoaa sisimpääni
tukkii hengitysteitä
kerta toisensa jälkeen
kunnes
ei ole mitään
ei mitään hengitettävää ...

Kuolemahelvetti!

Haluisin uskoa parempaan huomiseen
Haluisin uskoa ettei kipu ole ikuista
Haluisin uskoa etten pelkää ihmisiä
Haluisin uskoa kaikenlaista
mutta
kuolemanhalu on ikuista
ei oo ihmistä, tapaa, vehjettä tai keinoa,
jolla joku voisi ottaa sen minusta pois.
Yksikään ihminen ei voi tunkeutua sydämeeni
ja repiä kuolemanhalua pois.
Ei oo olemassa maagisia vehkeitä,
jolla tuntemuksia sydämestä voisi ottaa pois.
Ainoakaan tapa auttaa,
ei auta minua.

On vain kestettävä ja elettävä.
Ei oo lupa kuolla.
Eikä jotkut millään ymmärrä
mitä kuolemahelvettiä käyn läpi!

Sokea. . .

Ei minun maailmassa kukkia kasva
(tai jos kasvaa, ne kuihtuu samantien),
ei aurinko paista
eikä linnut laula,
tuskan sävelet huuhtoo maailmaa
ne tulee helvetistä
ja pimeydessä minä vaellen
(rakastan pimeyttä!)

Maailma ei oo kaunis,
niinku jotkut väittää
ne ei tiedä totuutta
sitä tuskan määrää
mikä sisälläni velloo päivästä toiseen.

Eikä ne ymmärrä;
olen sokea maailman valolle
kaikelle sille,
mitä kauniiksi maailmaksi kutsutaan..

Taivas rajana

Surkea lauluni
hukkui
maailman kivikkoon
Ne sanoo
taivas on vaan rajanasi
ne ei nähny
miten jalkani ei kanna
eikä henki kulje
taivas on ehkä rajani
mutta minun raja tulee vastaan
nopeammin kuin toisten
Taivas
se tipahti päälleni jo kauan sitten
ei oo hengitystilaa sen koommin ollut
ja suurimman osan päivistä minä
konttaan!

Sydämien kautta

Sydämes suuri takiainen
tuli asumaan luokseni
Sanoin kuvaamattoman suuri tuskasi
tuli asumaan sydämeeni
Minä tunnen kipusi
koen ahdistuksesi
elän pahan olosi
sydämiemme kautta

Voi kun voisinkin
ottaa sydämestäs kaiken pahan pois
Voi kun voisinkin
antaa siulle hyvän,
tuskattoman elämän..

Meitä ei luotu tähän maailmaan.

sanaton, mut ei kuitenkaan.

Tasan ei käy onnen lahjat
sen olen jo kauan tiennyt
aina se vaan vetää
niin helvetin katkeraksi
pistää vihaksi ja raivostumaan

Miks toiset vaan elää ja nauttii
nauttii ja elää
kun minä saan taistella kuolemaa vastaan

Enhän minä halunnut
näin vaikeaa elämää
eikö minulla ole oikeutta
nauttia elämästä?

kun en hengitä

Umpisolmussa,
eksyneenä tunneliin,
jonka päässä on pääkallo,
ei valoa,
yksin,
ihmisten ympäröimänä.
Ojennatko kätesi,
kun tuska pesiytyy
luihin ja ytimiin,
sydämeen,
kun se ei anna enää hengittää..?

Valtameri

minä, hukun valtamereen
syvään ja tummansiniseen
minä, en koskaan oppinut uimaan
ja saan kärsiä siitä nahoissani
minä, vuodatan tuskan kyyneleet taas
mutta myrskyn jälkeen on aina tyyntä,
eiks ookki?

Pelko

Pelko nakertaa
luita ja ytimiä
et ehkä tiedä
minulla on hirvittävä olo!
Pelkoni syö minua
enkä tahdo puhua siitä
tuntuu että pelkään
sitä enemmän mitä enemmän
puhun
vaikka sanotaan
Jaettu huoli on keveämpi kantaa!

En tiedä

päteekö se tässä

minun usko siihen ei riitä
on helpompi pitää pelko sisällään
kuin näyttää millainen jänishousu oon
Ehkä
vain ylireagoin ja vainoharhailen.
Ehkä
kaikki on ihan hyvin....

Kaupungilla

Tuska ja kipu
lähtivät
kaupungille
Ne shoppaili siellä energiajuomia
jotta jaksavat
minut taas nujertaa

Nyt minä nautin
omasta itsestäni
ajasta
jonka saan viettää ilman
tuskaa ja kipua!

Hyvä päivä

Tänään kirkonkellot
eivät huuda kuolemaa
Tänään kilpikonnat
eivät kaadu ylösalaisin
Tänään tuskani
lähti käymään kaupungilla
Tänään vuoristorata
on hiljaa paikallaan
Tänään en kiukkuile
ei ole paha olla

Edes kissamme
ei tarjoa minulle lohdutusta
Tänään
on hyvä päivä.

Mitäs sitten?

Kuljen täällä
viimesillä voimillani
luulin aina
eläisin pitkän elämän
mitäs sitten
kun viimeset voimat on käytössä
eikä ikää ole edes
kolmeakymmentä vielä?

Kun ei jaksa

Tänään en jaksa
elämä on musta
tuntuu raskaalta
mieli menee siksakkia
aamut pitäisi olla
parasta aikaa
ei miulle vaan
millähän voimilla
nousinkaan ylös
joutais takasi sänkyyn
unimaailmaan kauniiseen
unohtaa
kaiken pahan olon
voi kun voiskin
olla olematta silloin
kun ei vaan jaksa

Pienenä ja nykyisin

Pienenä
Inhosin
paljain varpain kävelyä
Pelkäsin
ukkosmyrskyjä
Tykkäsin
hirmuisesti perheestäni

Asiat
eivät ole muuttuneet
mutta
on tullut uusia juttuja

Nykyisin
En voi sietää
puuroja
Pidän
entistä enemmän suklaasta
Taistelen
kuolemaa vastaan

Ja minä halusin ystävän!

Tiesin heti tavattuamme
ensimmäisestä kahvikupista lähtien
tulisit täyttämään aukon
suuren suuren aukon
joka sydämessäni oli
olit se ihminen
jota vuosikausia etsin
se ihminen
jonka kanssa ystävyys on molemminpuolista
se ihminen
joka ei pelkää minua

Olet se ihminen,
joka ansaitsee minut ja ystävyyteni

Jätit kädenjälkiä sydämeeni
täytit sen aukon omasta tahdostasi
olet nykyinen bestikseni
Onko aikuisilla sellaisia?
Olet kultaakin arvokkaampi
Pidetään huoli
ettei tämä hyvä
katoa maailman tuuliin<3

Olit joskus bestikseni

Norsun mentävä aukko
sydämessäni
jonka lapsuuden bestikseni jätti
Uskoin ikuiseen ystävyyteen
kunnes
sairauteni oli hänelle liian vaikea niellä
Hän ei pitänyt minua enää ihmisenä
olin hänelle kummajainen
olento,
jolle ei voi puhua
ehkä hän oli liian hieno ymmärtämään
hänen maailmassa ei ollut sairauksia
hän eli massan mukana 

oravanpyörässä

Meijän ystävyys!

Kannat suurta taakkaa
-niin minäkin
Elämäs on epätasapainossa
-niin minunkin
Sairaudet ei anna armoa sinulle
-ei minullekkaan

Olen sinun tukenasi hamaan hautaan
-ja sinä minun
Olen tähtenä pimeinä iltoinasi
-ja sinä minun
Olen aurinkona keskipäivinäsi
-ja sinä minun

Meijän ystävyys
menee sairauksien ohi!
Meijän ystävyys
kantaa toistemme elämää eteenpäin!

Näyttelijäksi?

En näytä sinulle kipujani
en kerro ongelmieni vakavuutta
hymyilen läpi kyynelten
läpi tuskan
kuolema pyörii ympärilläni
et tiedä siitä mitään

Suojelen sinua
sillä olet ystäväni<3

Minusta voisi tulla näyttelijä.

Happi ratkaisee

Ei minuu kukaan painosta
ei kukaan,
ei kukaan muu kuin yhteiskunta,
Yhteiskunta ei tykkää
tavastani elää
se ruoskii minuu selkään
koko ajan
ja selkäni on arpia täynnä
sillä minä, minä,
olen syntipukeista pahin!

Hirttoköyteen
miksei giljotiiniin
joutaisi pieni mitätön ruumiini.
Oon paha
paha, paha, paha!!!
Vuodatan tuskan kyyneleitä
minuun sattuu
koko ajan taistelen kuolemaa vastaan
ja tässä minä olen edelleen
Mutta tää yhteiskunta ei anna
hengittää rauhassa.

Menehdyn
hapen puutteeseen!!

Sairas runoilijasielu!

Runoilisin vaikka joka päivä
yölläkin
koko ajan vaan
jos runoilijansieluni vain
kukkisi.
Kertoisin aina rakkaudesta ja
elämän ihanuudesta
jos elämä olisi ihanaa.
Liian usein tuska ja kipu
valtaa kroppani
mielialat temppuilee ja
kuolemanhalu on läsnä.
Antaisin
melkein mitä vain
terveestä elämästä,
melkein mitä vain....

Anna miulle hymy

Surulla ei oo rajoja
kyyneleet tulee aina
mikään ei oo miltä näyttää
pidän kulissit ylpeesti pystyssä
kuitenkin sinun hymys,
voi saada minutkin
hymyilee läpi kyynelten<3

Vahva nainen?

Nauloja sataa
Iskeytyy lihaani
Sojottavat jokaiseen suuntaan
Ja minä kestän sen
En itke
en valita.
Kestän sen kuin
vahva nainen
Sillä
sitähän minä olen
tai ainakin kaikki
sitä toitottaa ja vannoo

Kuin tietäisivät jotain
kuin tietäisivät
miltä tuntuu elää tuskan keskellä

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Aina en voi ymmärtää
sen paskan määrää
mikä päälleni on satanut

Masennus,
jotain mikä tuntuu oikealta
toisaalta
täysin väärältä

Miun todellisuus
on liian usein
depressiivinen

Ja hyvät hetket
ne kumpuaa liikaa iloa
liikaa energiaa
kaikki on liian yliampuvaa

Ne sanoo,
olen kuulemma
maanisdepressiivinen ihminen!

Uusi tarina

Hiljaisuudessa
sinä ja minä
mennään käsikynkkää
kun kirkonkellot
huutaa kuolemaa

Taivas täynnä värejä
uuden tarinan alkua
ei tunteilla oo rajoja
kun kirkonkellot
huutaa taas kuolemaa

Tuska on kuningatar

Vietteli pikkusormen
vei koko käden
lumosi
ja hallitsi
ei säälipisteitä antanut
halusi nähdä kärsimykseni

Esittely!

En sitten osaa olla ilman! Pakko oli tehhä runoblogi :) Kirjaintanssia on blogi, jonne tulee runoja aiheista ahdistus, tuska, kipu, masennus,, mutta toivottavasti sekaan eksyisi myös monenmoisia muunkinlaisia runoja :) Mie tykkeen kirjottaa, ja on kiva olla olemassa paikka jonne koota omat tekstit, miulla se on nyt tämä :)